Jag mår bra

Pasi on poissa kuvioista. Pitkällisen seikkailun päätteeksi päädyin Ruotsiin. Asun pienessä ja sympaattisessa kylässä, jossa on periaatteessa kaikkea, mitä toimeentulemiseen tarvitsee. Kanssani majailee Petteri; pitkäaikainen perhetuttumme. Koska olen nainen, joka tarvitsee ihailua, olemme luonnollisesti jakaneet Petterin kanssa saman makuuhuoneen.

Se, mitä tapahtui Euroopassa, ei liity tähän blogiin, enkä monestakaan syystä tahdo avata yksityiskohtaisesti vaiheikasta tapahtumasarjaa, jonka tämänhetkiseksi välietapiksi valikoitui Ruotsi. Olen yhteydessä Pasiin viikottain. Muutamaa eri viestintävälinettä käyttäen. Valitettavasti toistaiseksi valvotuksi.

Pasi ei luonnollisestikaan tiedä, että Petteri nai minua. Tai edes, että vanha ystävä on kanssani täällä. En aio asettua tänne niin tukevasti, että tutustuisin paikallisiin tai loisin verkostoa. Siksi voimme Petterin kanssa olla avoimesti ihmisten ilmoilla ja esiinnymmekin avioparina.

Toimestani olen virkavapaalla vuoden loppuun asti. Asian hoitaminen vaati lukemattomia valheita ja monisäikeistä tarinaa, joka oli pelkästään paskapuhetta. Olen aina ollut hyvä manipuloimaan ja muutaman henkilön avulla tarina töihin on uskottava.

Asiat ovat toistaiseksi näin. Voin ihan hyvin. Ainoa suruni on lasten ikävöinti. Teimme Pasin kanssa raskaan päätöksen ja annoimme lasten huoltajuuden toistaiseksi vanhemmilleni. Ikävöin pieniäni, mutta näin on nyt paras. Uskoni siihen että asiat järjestyvät on kuitenkin vahva. Petterin tuki on ollut iso voimavara. Petteri tuli juuri suihkusta. On minun vuoroni mennä peseytymään - ihan kohta. Ja jos joku niistä kiekkopalstalaisista ei ymmärrä niin tuo viimeinen lause tarkotti sitä, että minua naidaan kohta.