Häät

Olen seurannut muutamia hääblogeja ihan huvin vuoksi. Voi pikku-kultia, hääkarkkien väsäily on näemmä kokopäivätyö. Omista häistäni on toki jo paljon aikaa - ainakin kymmenen hääpukusesonkia - mutta kai niitä vielä muistella saa. Kun tyttöä on kosittu toistakymmentä kertaa, niin täytyy harkita suostumista. Niinhän siinä kävi, että Pasi sai tahtonsa läpi.

Morsiuspukuni oli itse suunniteltu ja teetetty tutulla ammattilaisella. Kapeita linjoja, yksinkertainen malli ja huolella valittu valkoisen sävy. Käytän aikaani kehostani ja terveydestäni huolehtimiseen. Ei minulla ole koskaan ollut tarvetta piilotella itseäni ja halusin näyttää itseni parhaassa mahdollisessa valossa - puku oli viimeisen päälle tyköistuva. Viimeiset korjaukset tehtiin kaksi päivää ennen häitä. Pasilla oli frakki. Helppoa, juuri kuten Pasi haluaa - ei keikarointia värisävyjen kanssa. Mustaa ja valkoista, se on Pasia se.

Sormus on tottakai jokaiselle tytölle tärkeä. Halusin Gaultieria ja sen tietysti sain. Toisen samanlaisen huomenlahjaksi, sillä yksi olisi näyttänyt jotenkin orvolta symmetriaa arvostavan naisen sormissa. Hääkimppuni oli pyöreä, valkoisista ruusuista ja freesioista sidottu tiivis mutta sensuelli kimppu. Ei murattia, se tuottaa huonoa onnea. Ja roikkuvat kukat on jotenkin...roikkuvia. Roikkukoon joku muu, mutta minun maailmassani ei roiku mikään.

Pasi oli viikkokausia runkku- ja seksi-paastolla, sillä halusin saada sviitissä kunnolla mailaa, kun kerran naimisiin mentiin ja isäni kaiken kustansi. Pasi ymmärsi - olen isän tyttö, ja isä edellyttää, että hänen tytärtään kohdellaan kuten Naista kuuluu kohdella. Meidät vihittiin saksalaisessa kirkossa ja hääjuhla pidettiin helsinkiläisessä hotellissa. Majoitimme ulkopaikkakuntalaiset vieraamme samaan paikkaan.

Häitä edeltävän illan vietin tyttöystävieni kanssa. Yövyimme kaikki hääpaikassamme, joten kampaajat ja meikkaaja-armeija oli luontevinta tilata sinne. Kuten myös maksullinen Andreas, jolla juhlistin viimeistä iltaani naimattomana naisena. Namia. Raisalle ja Erjalle, morsiusneidoilleni en tietenkään Andreaksesta maininnut. Olin kuolemanväsynyt, joten täytyi mennä "lepäämään" suurta päivää varten jo alkuillasta.

Häät sujuivat kuten kuuluu. Saimme toisemme ja tarjoilu oli moitteeton. Morsian ryöstettiin rannalle juomaan samppanjaa ja Pasi sai vaimonsa takaisin laulamalla Popedaa. Pasi osaa laulaa. Myös Popedaa. Illan huipennukseksi isäni oli järjestänyt ilotulituksen. Tuttu kuvaaja sai aika kivoja kuvia meistä rakettien värittämää loppukesän hämärtyvää taivasta vasten. Kuvissa ei onneksi näy puhekuplia selittämään ilmeitä. Pasi kertoi yksityiskohtaisesti minulle tulevan hääyön tapahtumista...

Pasi on sanojensa mittainen mies.