torstai 21. maaliskuuta 2013

Työmaalla tapahtuu

Telkkarissa on cheaters ja netissä Suomi 24 - keskustelupalsta. Molemmissa pyörii tuota samaa ihmis-Klonkkua kähisemässä ja janoamassa verta. Ehkä käsittämättömin ihmisryhmä koskaan, käräyttäjät. Mistä tietää että puoliso on uskoton? Siitä että sillä on kännykkä väärinpäin pöydällä ja äänettömällä. Siitä että sillä on kännykkä ihan korostetusti esillä. Siitä että sillä puhelin soi outoihin aikoihin. Siitä että sen puhelin ei enää soi outoihin aikoihin. Siitä että sillä on iltatöitä. Siitä että se ei enää halua seksiä tai haluaa enemmän seksiä kuin aiemmin. Siitä että sillä on uusi harrastus. Siitä että se ei harrasta enää mitään. Siitä että se käy ulkona. Siitä että se ei enää käy ulkona.

Minua on nyymin kommentoijan taholta varoitettu, että jään kohta kiinni. En jää. Minun ja Pasin suhde ei perustu toisen tekemisten ja menemisten tarkkailuun. Se perustuu siihen, että meidän on hyvä olla yhdessä. Silloin kun olemme yhdessä. Sitä paitsi kiinnijäämisen välttäminen on yksinkertaista. Kun miehen kanssa seksi toimii, niin mies on onnellinen. Pasin kohdalla suihinotto on ratkaissut monta riitaa. Rakastan Pasin kullin lutkuttamista, paljon enemmän kuin vakavia keskusteluita keittiön pöydän ääressä. Eikä huomio kiinnity pariin leivänmuruun pöydällä. Muulloinkaan.

Työpaikallani aisaparinani toimii Sari. Sari on minua muutaman vuoden vanhempi kehitysjohtaja. Sievä brunetti. Joskin hieman ylipainoinen. Hedelmällinen ja seksikäs. Tai ainakin miehiä tuntuu piisaavan.

Tarjoan Sarille alibia sitä kysyttäessä. Sari tapailee jotain nuortamiestä ja on elämää helpottavaa kun on joku joka tuurailee jos töistä joutuu nopealla aikataululla poistumaan. Vaikka pikku kivan ääreen. Sarilla rakastajia on vain yksi. Mies hakee Saria töistä kun Sarilla on liikematkaa tai iltapalaveria. En tarkalleen tiedä, että missä mahtavat nussia, mutta luulen, että jossain motellityyppisessä. Tuossa mielessä Sarilta puuttuu tyyliä. Ja ovathan nuo nuoremmat miehet tulotasoltaankin vähän vaatimattomampia kuin miehet, jotka minua naivat.

Tämä "Sami" on kuulemma isomunainen ja vähän tyhmä. Yksinkertaisuus ei Sarin mukaan ole ongelma, sillä Samilta löytyy farkuista useampaan kertaan laukeava. Ei tarvitse jutella, sillä intoa ja siementä riittää.
Sorruin Nikoon kun sillä pikku ihanalla oli vartaloamyötäilevä poolo perjantain kunniaksi. En pidä poolopaidoista, mutta rintalihaksista kylläkin. Katsahdin ajatuksissani Nikoa ja tämä huomasi sen. Sanattomasta sopimuksesta menimme työpaikkamme lepohuoneeseen, jonne maailmalta saapuvat vieraamme tai asiakkaat voivat mennä levähtämään tai siistiytymään ennen tai jälkeen palaverin.

Nostin hameen helmaa ja käskin pojan tökkäämään sisään. Nikoa ei tarvitse lämmitellä vaan aisa seisoi komeasti kun sukansuut tulivat hameen alta näkyviin. Poika nussi rajusti mutta koskematta hiuksiini. Ärähdin hänelle taannoin kampaukseni sotkemisesta ja oppi on mennyt perille. Runkkasin klitorista miehen ähkiessä selässäni. Laukesimme peräkkäin. Laskin hameen ja hymyilin Nikolle. "Kiitos".

Astuessamme takaisin käytävään sattui Sari kävelemään ohitsemme. Toimistomme pikaviestijärjestelmä vilkkui saapunutta pikaviestiä istuutuessani koneelleni. "Nussitteks te", kysyi Sari. Sarin suu pysyy supussa, sillä herrasnainen ei kerro.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti