torstai 14. maaliskuuta 2013

Leijonan kita

Marko. Häikäisevästi hymyilevä jäntevä mies odottaa minua Radissonin aulassa. Marko on pukeutunut ihan hyvinistuvaan pukuun. Valmispukukin on joskus okei, jos miehen mitat sattuvat olemaan kaavojen mukaiset. Menitkö lankaan? Ei, se ei todellakaan ole "okei". Markon puvun hintaa korjaukset tuskin ovat sanottavasti korottaneet - tai sitten korjaukset on tehnyt todella tasokas räätäli. Tervehdimme halauksin ja kevyin poskisuudelmin ja Marko ohjaa minua kevyesti alaselästä hissille. Äkkiä pois ihmisten silmistä.

Hississä Marko tuijottaa tiiviisti silmiin sanomatta sanaakaan. Muuttui totiseksi. Tunnen lämpimän käden hiipivän hameenhelmani alle. Pehmeät kädet. Tämä mies on tottunut ottamaan haluamansa. Marko saattaa käydä manikyyrissä, mietin. Tai tuskin sentään. No, aina parempi ettei sukkahousuihini tule silmäpakoja karheista kourista. Käsi hivuttautuu reiteni sisäpinnalle sivellen sitä kevyesti ylös alas. Marko pysyy ilmeettömänä eikä tee elettäkään lähestyäkseen muuten. Tyydyn hymyilemään, vaikka havaitsenkin miehen kiihottuneen.

Astelemme huoneeseen. Tuskin ovi ennättää kolahtaa takanamme kiinni kun Marko jo repii vaatteita päältäni. Helvetti, mies repii paitapuseroni napit ympäriinsä. Mahtaako hameen vetoketjustakaan enää tulla toimivaa. Marko suutelee ahneesti kaulaani ja siirtyy huulille. Hyvä suutelija. Oikein hyvä. Markon kieli leikittelee huulillani ja kielelläni ja tunnen lämmön leviävän koko alavartalooni. Alan olla märkä.

Hän käy jalkoväliini ottaen koko pilluni suuhunsa. Hän painaa vatsaani vaativasti, ikäänkuin sulkien pakomahdollisuudet. Olen tullut Leijonanluolaan. Mies löytää g-pisteeni vaivatta eikä sorru sähläämään. Tunnen kuinka sieni sisälläni paisuu mahlasta purskahtaakseen hänen kasvoillensa sekunnin ennen huippuani.
Aikaa palautumiseen ei jää vaan mies nostaa minut sängylle pyllistämään. Tiukka ote lantiosta jättää minuun mustelmat, mutten ole se joka tätä tanssia vie. Minut otetaan. Hän laukeaa minuun.
Tapaaminen on pikainen. Kahden kiireisen ihmisen aikataulut ovat joskus vaikeasti yhteensovitettavissa. Vaikka hän ei leimaa kellokorttia kuten en minäkään, kääntöpuolena on vastuu. Niistä jotka työaikaansa leimaavat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti