Inge sydän Karen

Joku urpo sitten otti ja linkitti minut urheilupalstalle. Kuten arvata saattaa, suomalainen penkkiurheilijamies varmasti säikkyy tälläistä taklailevaa pikku kissaa. Pistäkää telkkari vaihteeksi päälle ja vetäkää henkeä. En minä ole minkään kaljaa litkivän möhömahan pikku-vaimo, joten huoli on aivan aiheeton.

Työpäivän päätteeksi matkaan keskustaan. Olemme ystävättäreni Karenin kanssa vuokranneet saunatilat tarjoiluineen. On mukava päästä viettämään tyttöjen iltaa poissa kotikuvioista. Saunatilat ovat hotellin yhteydessä ja tilaa olisi kahdellekymmenelle saunojalle, mutta kaksi aikuista naista täyttää tilat parin skumpan jälkeen helposti.

Tapaamme respassa ja concierge opastaa meidät kylpyläosioon. Tilat ovat siistit ja shampanjakin valmiiksi kylmässä. Kylpytakit ovat laadukkaat ja kauniisti tuolille laskostettuja. Skål! Pullo aukeaa ja riisuudumme.

Katselen ystäväni vartaloa. Minua viitisen vuotta vanhempi, mutta kropasta sitä ei näe. Kuntoilemme molemmat säännöllisesti ja se kyllä näkyy. Karen on punapäinen ja ehkä hieman rintavampi. Karenilla on todella pitkät hoikat sääret ja viehättävästi pisamia käsivarsissa ja nenänpielissä. Hän esittelee rintojaan tai tarkemmin sanottuna nännilävistystä, jonka hän kertoo vasta parantuneen. Kestää kuulemma useamman kuukauden, että lävistys paranee ja siitä sopii ottaa kaikki irti.

Karenin mies, Ingemar, on hulluna kuulemma. Nänni on saanut lävistyksen myötä herkkyyttä ja hän suosittelee minuakin lävistämään omani. Enpä taida uskaltaa, vaikka kieltämättä kaunishan tuo timanttikoriste on…

Karen kertoo parisuhteestaan. Hän on ollut aina uskollinen miehelleen - jo toistakymmentä vuotta. Kolme lasta ovat pitäneet Karenin kiireisenä ja ajatukset kotipiirissä. Karen kertoo, että Ingemar on hiljan vaihtanut työpaikkaa. Pian tämän jälkeen miehen käytös on muuttunut. Ingemar on nyttemmin sängyssä poikkeuksellisen tulinen ja innostunut kokeilemaan kaikkea uutta. Nännilävistys oli Ingemarin idea, syntymäpäivälahja Karenille. Karenia on alkanut mietityttää miehen äkkinäinen kekseliäisyys petipuuhissa. Aiemmin Ingemar on ollut lempeä hellä rakastaja, mutta nyt hänestä on paljastunut aivan uusia puolia.

Katselen Karenia istuutuessamme lauteille. Ei uskoisi, että tuosta vartalosta on saatettu maailmaan kolme lasta. Rinnat ovat pystyt, eikä vatsassa ole merkkiäkään vauvamasusta. Hämmästyttävää, että joku voi pysyä tuollaisena lasten jälkeenkin. Tiedän, että pyykkilautamasuun saa kulutettua omaisuuden rahaa ja laskemattoman määrän tunteja. Olemme kaksi timmiä naista sixpackeineen. Jäämme kakkoseksi aniharvoille kaksikymppisille misuillekaan...

Kiinteät reidet kielivät kokonaisvaltaisesta treenistä. Karen on posliini ja kieltämättä se istuu hänelle. Minä pidän pientä kolmiota, sillä koen sen olevan enemmän minun tyyliseni.  Karen taas on kaunis juuri tuollaisena, karvattomana. Vaikken olekaan kiinnostunut naisista laisinkaan, on myönnettävä, että Karenin pillu on kaunis. Vain ujo lupaus häpyhuulista pilkottaa tuosta viirusta. Ei yksikään mies valitsisi teiniritsaa tuon vartalon edestä.

Jatkamme keskustelua Ingemarista. Miehen toiveet ja ideat tuntuvat äkkiä vedettyinä siltä, että Inge ei taida olla niin kiltti poika, tai ainakaan niin yksiavioinen kuin kotona on antanut ymmärtää. Kerron huolestani koska kyseessä on ystäväni. Varjo häivähtää Karenin kasvoilla ja hän kurtistaa kulmiaan mietteliäänä. 

Ystävättäreni huolestuneisuus saa minut pysyttelemään omalta osaltani neutraaleissa puheenaiheissa. Karen ei varmaankaan ymmärtäisi. Tai saattaisi huolestua liiaksi Ingen tekemisistä. Sitä paitsi minulla ja Pasillahan menee ihan hyvin - turha kertoa nyt mitään enempää.  Alamme sen sijaan punoa juonia sen selvittämiseksi, missä hänen mieskultansa onkaan iltatöissä...